Mikä on sen parempi päivä aloittaa uusi blogi, joka keskittyy oluiden kiehtomaan maailmaan kuin pyhän patrikin päivä. Tuo iloisten irlantilaisten oma suojelupyhimys, jonka kunniaksi nykypäivänä nostamme tuoppeja ympäri maailman aina maaliskuun 17. päivä. Joidenkin mielestä voin olla vanhan aikainen ja klisee hakuinen, mutta mielestäni tähän vuoden vihreinpään päivään kuuluu tiukasti tummat irlantilaiset dry stoutit.
Tämän vuoden juhliin valitsit klassikoiden klassikon Guinness draught:n. Eihän se mikään hääppöinen olut ole kuitenkaan. Joskus nuorempana Guinness ja Velkopopovický Kozel olivat ne ns. erikoisoluet, joita tilattiin pubista ja tuumailtiin että -ompas vain hyvää tämä tumma olut. Nyt huomaan että pitkä matka on kuljettu noista nyt jo nostalgiaksi luettavalta aikakaudelta.
Mutta nyt The Dubliners levysoittimeen ja viritetään makureseptorit blogin ensimmäistä arviointia varten. Tästä se lähtee numero uno. Pisteytyksissä tulen käyttämään samaa pistekategoriointia kuin Suomen olutopas. Niitä sen kummemmin kuitenkaan erittelemättä.
Pisteet (5-50) = Tuoksu (1-10) + ulkonäkö (1-5) + maku (1-10) + suutuntuma (1-5) + yleisvaikutelma (1-20)
Guinness Draught
Panimo: Diageo ireland
Maa: Irlanti
Tyyli: Dry Stout
Alkoholi: 4,2 %
Ulkonäkö: Mustanpuhuva, pientä rubiinia värissä. Pitkäkestoinen samettinen beigen värinen vaahto. Kauniinpaa olutta saa hakea.
Tuoksu: Miedon maltainen ja lievästi paahteinen.
Maku: Stoutiksi suutuntuma hieman vetinen silti samettisen pehmeä, maitokahvimainen, hentoa paahdetta jossa ripaus kahvin aromeja.
Sana vapaa: Klassikko. Silloin tällöin tulee ostettua, tai jos rehellisiä ollaan niin pyhän patrikin päivä taitaa olla se ainut päivä kun tätä klassikkoa kotiini kannan.
Pointsit: 26/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti