Deathmatch - Laitilan ja Olvin uutuus vehnäoluet maitokauppa vahvuudessa

Kesän korvilla marssivat esiin vehnäoluet. Pari uutuutta pilkisti silmääni marketin hyllyllä. Suurimman suomalaisen panimon Olvin ensimmäinen pintahiivaolut Sandels Vehnä ja suomen neljänneksi suurimman panimon Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Vehnä. Odotukset ennen maistoa ovat itselläni Laitilan puolella, mutta tsup ja testaamaan.

Panimo: Olvi

Maa: Suomi

Tyyli: vaalea vehnäolut (Hefeweizen)

Alkoholi: 4,7 %

Ulkonäkö: Samea vaalean kultainen olut kaatuu lasiin Vaahdoten aika vähän. Pieni vaahto jää pinnalle oleilemaan.

Tuoksu: Vehnämaltainen. Hieman hiivaa ja banaania. Yleisesti ottaen erittäin raikas.

Maku: Kevyt. Hieman vetinen. Maut tulevat esiin laimeasti. Maku maailma komppaa tuoksuja eli vehnämallasta, hiivaa ja banaania.

Vapaa sana: Olvin ensimmäiseksi pintahiiva olueksi kuitenkin ok suoritus. Odotukset eivät kyllä olleet kovin korkealla. Niihiin raameihin Eversti Sandelsin nimeä kantava kevytvehnis myös päätyy.

Pointsit: 20/50


Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Maa: Suomi

Tyyli: Vaalea vehnäolut (Hefeweizen)

Alkoholi: 4,7 %

Ulkonäkö: Samea oljenkeltainen olut kaatuu lasiin reilusti vaahdoten. Kohtuu tiheä kuplainen valkea vaahto jää pinnalla pitkäksi toviksi rakentaen kauniin pitsin.

Tuoksu: Hapan ja banaaninen. Hieman mustapippuria.

Maku: Pirtsakkaan hiilihappoinen. Hapanta hedelmää ja vehnämallasta. Banaania yllättävän lievästi.

Vapaa sana: Maitokauppa vahvuus vaivaa tämänkin vehniksen hailakkaa runkoa. Parempi vaihtoehto kuin Olvin tekele.

Pointsit: 26/50

Deathmatch päätyi Kukko Vehnän voittoon. Olvin tekele jää hyllyyn itsellä tästä lähtien. Kukko saattaa kesällä grillipöydässä vieraillakin.

Vehnäistä kevättä - Hofbräu München Schwarze Weisse

Itselleni kevään tulo tarkoittaa hiljalleen alkavaa vehnäolut kautta. Mielestäni vehnäolut liittyy tiukasti kesään kun taas vahvat portterit ja stoutit ovat enemmänkin talvella nautittavia. Toki välillä rajoja tulee rikkoa. Teenhän joskus kesäisinkin raskaista lihapatoja, jotka taas miellän nimenomaan talvisten puhurien keskellä nautittaviksi. Eu:n suojattua maantieteellistä merkintään kantava panimo perustettiin yli 400 vuotta sitten Baijerin herttuan Wilhelm viidennen toimesta. Panimo on täysin Baijerin osavaltion omistuksessa edelleen. Vuosituotanto on 300k hehtolitran luokkaa.




Panimo: Hofbräuhaus

Maa: Saksa

Tyyli: Tumma vehnäolut (dunkelweizen)

Alkoholi: 5,1 %

Ulkonäkö: Hieman kuparisen samean ruskea. Tiivis, kermainen vaaleahko vaahto viipyy pitkään.

Tuoksu: Reilusti vehnäistä mallasta. Sahtimaista banaania. Piimälimppua.

Maku: Kirpeän hiilihappoinen. Sangen hapan. Hiivaisen vehnäinen. Mallaslimppua. Hivenen siirappinen jopa.

Vapaa sana: Mukava keskitäyteläinen Münchenissa pantu tumma vehnäolut. Voisin kuvitella saksalaisviritteisen surf n´ turfin kera nautittavaksi. Perus saksalaista laatua. Hintaa alkon laarissa vajaat neljä euroa. Tuskin tulee kovin usein kuitenkaan ostettua.

Pointsit: 29/50

Vuoden olutravintola 2014 - Oluthuone Leskinen

Perustettu vuonna 1992. Oluthuone Leskinen valittiin Helsinki Beer Festival Vuoden olutravintolaksi 2014. Useasti vierailleena voin kertoa ettei palkinto voisi olla paremmin osoitettu. Valikoima on mukavan runsas... Hanaoluita kahdeksantoista kappaletta ja pullo tavaraakin yli 50 eri yksilön verran.

Satuimme maisemiin juuri sopivasti, koska Leskisen pienpanimoviikot alkoivat 17.3. Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa... Neljä olutta otettiin maisteluun.

Ensimmäinen tilaus oli Oulun Olutseuran 25-vuotis juhlan kunniaksi Hiisi panimon kanssa pantu APA. Samean kultainen 5,3 prosenttinen olut. Tuoksussa hedelmää, lähemmin tunnusteltuna greippia ja vahvaa passionia. Maussa päällimmäiseksi pyrkii greippi ja  hedelmäinen mallas ja mukavan katkera jenkki humalointi. Kaiken kaikkiaan onnistunut vedos!

Toiseksi lasiin kaatui Ruosniemen Panimon 5,7 % Piirimyyjä APA. Samea, kultainen ja tiheällä vaahdolla varustettu olut. Tuoksussa maanläheisyyttä, pomeranssin kuorta ja greipin kirpeyttä. Maku erittäin kitkerä, mutta silti pehmeän maamainen. Verigreippinen. Illan nelikosta huonoin, mutta se ei tarkoita sitä että se huono olisi... Päinvastoin...

Vasemmalla Oulun olutseuran 25v olut ja oikealla Ruosniemen Panimon Piirimyyjä

Kolmantena tuoppiin valutettiin Thornbridgen Real Alea. Real Ale on ns. elävä olut joka kypsyy vielä tankeissa kun se tuodaan pubiin. Asian tunteva henkilökunta tietää milloin kyseinen olut on parhaimmillaan ja aloittaa tarjoilun joka on suorittettava muutaman päivän sisällä ettei olut pilaannu. Oluthuone Leskinen on muuten suomen pohjoisin pubi missä Real Alea tarjoillaan. Olut on kristallinkirkas, syvän meripihkan värinen pienellä tiheällä vaahdolla. Tuoksussa Sukaattia, pientä parfyymiä, simamainen sekä palanutta sokeria. Hiilihapoton olut maistuu makean pehmeän maltaiselle pienellä ruisleivän vivahteella.

Viimeisenä lasiin otettiin odotuksia täyteen ladattu Panimoyhtiö Hiisin ja Hopping Brewsterin yhteistyönä syntynyt D-Day Douple IPA. Voltteja 8,5 %. Kaunis vaalea ikuisuuksia säilyvä vaahto. Samean kuparinen. Tuoksussa sitrusperheen kaikki jäsenet ja lisäksi tujaus hunajamelonia. Maussa humalpommi. Greippinen kuivuus iskee kympillä. Hieman voikukkaa ja hunajakennoa. Kaiken kaikkiaan mahtava DIPA. Koko porukan paras olut eittämättä.

Edessä Real Ale - Takana D-Day DIPA

If you´re going to San Francisco - Anchorin höyryolut ja Brekle´s Brown

Panimon historia juontaa juurensa kultakuumeen aikaan San Franciscoon, jossa saksasta muuttanut Gottlieb Brekle aloitti oluen panemisen vuonna 1871. Vuonna 1896 panimon ostivat Ernst F. Baruth ja hänen vävynsä Otto Schinkel jr. Panimon nimeksi tuli Anchor. Kyseinen panimon tunnetuin tuote on myös Anchorin patentoima Steam Beer eli höyryolut, joka valmistetaan pohjahiivaoluen hiivalla pintahiivaoluiden korkeammassa lämpötilassa.

Panimo: Anchor Brewing Company

Maa: Yhdysvallat

Tyyli: Höyryolut

Alkoholi: 4,8 %

Ulkonäkö: Nopeasti haihtuva vaahto. Meripihkan värinen olut.

Tuoksu: Karamellistä hedelmäisyyttä

Maku: Makean maltainen. Kevyt mutta kitkerä humalointi. Raikas hiilihappo. Häivähdys banaania jälkimaussa.

Vapaa sana: Sangen erikoinen olut, hyvässä mielessä toki. Tulee mieleen kuin olisi lagerin ja bitterin sekoitus. Amerikkalainen erikoisuus vailla vertaa. Erittäin raikas olut. Kesätalkoisiin. Olueksi mitä mainioin ruokahalun herättäjä.

Pointsit: 30/50

Brekle´s Brown olutta alettiin panemaan vuonna 2010 panimon 140-vuotis juhlien kunniaksi. Nimen olut sai perustaja panimomestari Gottlieb Breklen mukaan. Olueen on käytetty kahta eri mallaslaatua, Munichia ja karamellimallasta. Humala puolen hoitaa Citra, tuo mainio amerikan mallin katkerohumala.

Panimo: Anchor Brewing Company

Maa: Yhdysvallat

Tyyli: Brown Ale

Alkoholi: 6,0 %

Ulkonäkö: Paksu vaniljan värinen vaahto katoaa nopeasti ja jättää jälkeensä runsaan kauniin pitsin. Kohtuullisen tumma mahongin ruskea olut.

Tuoksu: Toffeeta. Piimälimppua. Kuivattua aprikoosia.

Maku: Täyteläinen kermainen maku. Makean maltainen. Imellys limppua. Humalana käytetty citra katkeroittaa olutta mukavasti.

Vapaa sana: Loistava Brown Ale. Ei Muuta!

Pointsit: 34/50

Hartwallin kevään uutuus - Karjala Maltti

Yksi suomen suurimmista juomavalmistajista suoltaa jälleen markkinoille uutta lager olutta. Hartwallin sivujen mukaa kyseessä on vuodeksi myyntiin tuleva erikoiserä. Suurten panimoiden erikoisoluet sytyttävät todella harvoin makunystyrät tappiinsa.. Josko nyt oli jotain parempaa luvassa. Sana aromi tuoteselosteessa ei kieltämättä nosta laatu vaikutelmaa ollenkaan. Aion kuitenkin arvostella tämänkin maltilla.



Panimo: Hartwall

Maa: Suomi

Tyyli: Vaalea lager

Alkoholi: 4,5 %

Ulkonäkö: Kuparinruskea olut. Isokuplainen vaahto viipyilee tovin pinnalla.

Tuoksu: Erittäin maltainen. Tammilastua. Makea tuoksu.

Maku: Vetinen ja heikko runko. Toffeeta. Vaniljaa. Lievän hiivainen ja maltainen.

Vapaa sana:Veikeä aromeilla tehty lager. Peittoaa perus karjalan milloin vain. n. 3,5 € hintainen pintti jääköön hyllyyn kuitenkin tästä lähtien.

Pointsit: 19/50

Ahvenanmaalaiset upottivat hunajaa olueensa - Stallhagen Honungsöl

Ahvenanmaalla Godbyssa sijaitseva vuonna 2004 perustettu Stallhagenin panimo tuottaa 2013 lukujen varjolla jo lähes 600 000 litraa olutta. Jokseenkin pliisuja oluita mielestäni suurinosa. Eikä hunajaolut ollut poikkeus. Brändäys on mielestäni enemmänkin kuin onnistunut. Näin muistellen mitä Stallhagenin oluita on tullut maisteltua on aina jäänyt SE juttu puuttumaan näistä oluista. Positiivisin mielin odotan että se allekirjoittanutta miellyttävä posaus tulee vielä iskemään tajuntaan.

Panimo: Stallhagen

Maa: Suomi

Tyyli: Aromatisoitu olut

Alkoholi: 4,7 %

Ulkonäkö: Lievä nopeasti katoava vaahto. Kullankeltainen olut.

Tuoksu: Humalaa. Ripaus hunajaa.

Maku: Hiilihappoinen. Makeaa hunajaa. Kevyt ja hailakka runko.

Vapaa sana: Odotuksetkaan eivät olleet kovin korkealla tämän kanssa. Mitäänsanomaton olut. Alkukuvitelma oli josko hyvin jäähdytettynä ruohonleikkuu juomaksi kesällä, mutta mieluummin otan sen jääkylmän halvemman bulkkilagerin. Ei tarvitse sekaantua toista kertaa. Ruokapariksi ehkä parsaa hollandaise saattaisi sopia kuvioon ja nostaa samalla myös juoman profiilia.

Pointsit: 16/50

Tanskalaisen unelmia amerikasta - Mikkeller The American Dream

Uskomattoman hyvät arviot joka puolelta saanut Tanskalaisen Mikkellerin visioima lager oli pakko ottaa käsittelyyn ja testata onko olut maineensa veroinen. Olut on pantu De 'Proef' brouwerij panimon toimesta Belgiassa käyttäen Mikkellerin reseptiä. En olisi uskonut lager olueksi, jos en olisi tiennyt. Vahva jenkkihumalointi puoltaa niin paljon America Pale Alen puolelle. Tietysti tämä iskee itsellä suoraan sydämeen... Olenhan suuri Mikkeller ja APA fani. 

Kööpenhaminalainen vuonna 2006 perustettu panimo onkin varmaan maailman innovatiivisin pienpanimo, joka näkyy myös mitä erikoisempina viritelminä. Ehkä erikoisin mitä on itsellä tullut kyseiseltä panimolta vastaan on "riisipuuro" olut, joka kuului ruotsin jouluolut valikoimaan. Jos ensi jouluna sitä vain tulee niin postaan sen kyllä tänne. Kyseessä oli mielestäni ehkä härskein olutresepti mihin olen törmännyt.


Panimo: Mikkeller

Maa: Tanska

Tyyli: Premium Lager

Alkoholi: 4,6 %

Ulkonäkö: Kuparinkeltainen. Sameahko. Isoilla kuplilla varustettu vaahto jättää jälkeensä mukavasti pitsiä.

Tuoksu: Greippistä jenkkihumalaa.
 
Maku: Kuivattavaa greippiä. Mangon sävyjä. Jenkkihumalointi maistuu vahvasti. Jälkimaussa neulasia.

Sana vapaa: Naamattoman hyvä lager. Sokkona olisin kyllä veikannut APA:ksi. Ainoa miinus on suomen hinta, joka on mielestäni melko korkea (n. 4,5€). Onneksi Systembolaget ruotsin puolella on lähellä, jossa hinta suurinpiirtein puolittuu (19,90 kr).

Pointsit: 38/50

Pyhän Patrikin päivä ja Guinness

Mikä on sen parempi päivä aloittaa uusi blogi, joka keskittyy oluiden kiehtomaan maailmaan kuin pyhän patrikin päivä. Tuo iloisten irlantilaisten oma suojelupyhimys, jonka kunniaksi nykypäivänä nostamme tuoppeja ympäri maailman aina maaliskuun 17. päivä. Joidenkin mielestä voin olla vanhan aikainen ja klisee hakuinen, mutta mielestäni tähän vuoden vihreinpään päivään kuuluu tiukasti tummat irlantilaiset dry stoutit. 

Tämän vuoden juhliin valitsit klassikoiden klassikon Guinness draught:n. Eihän se mikään hääppöinen olut ole kuitenkaan. Joskus nuorempana Guinness ja Velkopopovický Kozel olivat ne ns. erikoisoluet, joita tilattiin pubista ja tuumailtiin että -ompas vain hyvää tämä tumma olut. Nyt huomaan että pitkä matka on kuljettu noista nyt jo nostalgiaksi luettavalta aikakaudelta.

Mutta nyt The Dubliners levysoittimeen ja viritetään makureseptorit blogin ensimmäistä arviointia varten. Tästä se lähtee numero uno. Pisteytyksissä tulen käyttämään samaa pistekategoriointia kuin Suomen olutopas. Niitä sen kummemmin kuitenkaan erittelemättä.

Pisteet (5-50) = Tuoksu (1-10) + ulkonäkö (1-5) + maku (1-10) + suutuntuma (1-5) + yleisvaikutelma (1-20)

Guinness Draught

Panimo: Diageo ireland

Maa: Irlanti

Tyyli: Dry Stout

Alkoholi: 4,2 %

Ulkonäkö: Mustanpuhuva, pientä rubiinia värissä. Pitkäkestoinen samettinen beigen värinen vaahto. Kauniinpaa olutta saa hakea.

Tuoksu: Miedon maltainen ja lievästi paahteinen.

Maku: Stoutiksi suutuntuma hieman vetinen silti samettisen pehmeä, maitokahvimainen, hentoa paahdetta jossa ripaus kahvin aromeja.

Sana vapaa: Klassikko. Silloin tällöin tulee ostettua, tai jos rehellisiä ollaan niin pyhän patrikin päivä taitaa olla se ainut päivä kun tätä klassikkoa kotiini kannan.

Pointsit: 26/50